Uusien lääkkeiden käyttöönotto on muuttanut pitkälle edenneen munuaissolusyövän hoitoa Lounais-Suomessa

Uusien lääkkeiden käyttöönotto on muuttanut pitkälle edenneen munuaissolusyövän hoitoa Lounais-Suomessa, käy ilmi Medaffconin, Pfizerin ja Lounais-Suomen sairaanhoitopiirin (TYKS) toteuttamasta tosielämän tietoa (RWE) hyödyntävästä tutkimuksesta.

Tutkimus osoittaa, että:

• Kabotsantinibi on ollut maassa saatavilla korvattavana lääkkeenä vuodesta 2018 lähtien ja ipilimumabi-nivolumabi vuodesta 2019 lähtien.
• Suntinibin osuus ensilinjan hoitona pitkälle edenneessä munuaissolusyövässä on laskenut 79 prosentista 52 prosenttiin vuoden 2018 jälkeen.
• Kabotsantinibin osuus on noussut 31 prosenttiin.
• Ipilimumabi-nivolumabin osuus on noussut 10 prosenttiin.

Cabozantinibi on ollut maassa korvattavana lääkkeenä saatavilla vuodesta 2018 ja ipilimumabi-nivolumabi vuodesta 2019.

”Nämä lääkkeet on jo osoitettu hyödyllisiksi laajoissa prospektiivisissa tutkimuksissa – se ei ole uutta”, muistuttaa tohtori Kalle Mattila, onkologi TYKS:n urologian tutkimusyksiköstä.

”Uutta on kuitenkin se, miten nämä lääkkeet käyttäytyvät tosielämässä potilailla, joita ei ole valittu tiukkojen kriteerien perusteella”, hän lisää. ”Tässä tutkimuksessa havaittiin esimerkiksi, että suuri osa potilaista ei saanut mitään hoitoa, mikä tietysti osoittaa, että on potilaita, jotka eivät hyötyisi hoidosta yleisen terveydentilansa tai liitännäissairauksiensa vuoksi.”

Suomessa munuaissolusyöpä on kolmanneksi yleisin urogenitaalisyöpä virtsarakon ja eturauhassyövän jälkeen. Sairauden vuosittainen ilmaantuvuus on 18 tapausta 100 000:ta kohti, ja se aiheutti lähes kolme prosenttia kaikista syöpäkuolemista maassa vuonna 2020.

Strukturoitu tai strukturoimaton, tosielämän tieto tarjoaa keskeisiä oivalluksia

Tutkimuksella oli kaksi ensisijaista tavoitetta: määrittää, miten uudet hoitovaihtoehdot on otettu käyttöön kliinisessä käytännössä, ja arvioida TYKS:n Auria-tietoaltaasta automaattisesti poimittujen lääketieteellisten tietojen hyödyllisyyttä.

Tutkijat havaitsivat, että Auriassa oli yhteensä 1 122 munuaissolusyöpäpotilasta vuosina 2010–2021. Noin kolmasosa heistä, eli 366 potilasta, tunnistettiin pitkälle edennyttä munuaissolusyöpää sairastaviksi, ja 191 potilasta oli saanut systeemistä hoitoa pitkälle edenneeseen munuaissolusyöpään.

”Onnistuimme löytämään tarvittavat tiedot potilaista, heidän hoidoistaan ja hoitotuloksista potilastietojärjestelmästä ilman laajamittaista manuaalista louhintaa. Ja onnistuimme tuottamaan relevantteja tuloksia siitä, miten lääkkeitä on käytetty ja miten ne ovat vaikuttaneet potilaiden eloonjäämiseen”, kertoo tohtori Mattila.

Hän huomauttaa, että tutkimus perustui pääasiassa tietoihin, jotka terveydenhuollon ammattilaiset syöttivät potilasasiakirjoihin jokapäiväisen kliinisen työnsä aikana. Vaikka potilastiedot eivät ole tarkasti strukturoituja, poimintamenetelmät tuottivat tietoja, joiden avulla tutkijat pystyivät luokittelemaan jokaisen potilaan riskiluokkaan, kuten IMDC (International Metastatic RCC Database Consortium) on määritellyt.

”Tämän jälkeen pystyimme ryhmittelemään hoitotulokset IMDC-riskipisteiden perusteella”, hän sanoo. ”Se osoitti hyvin, että pisteet ennustavat potilaiden eloonjäämisprosentin erittäin tarkasti – kuten sen pitäisikin – myös meidän aineistossamme. Riskiluokka ennusti selvästi hoitotuloksia, mikä tekee siitä hyödyllisen kliinisen markkerin.”

Aineisto ei kuitenkaan sisältänyt strukturoituja merkintöjä taudin etenemisestä.

”Emme voineet poimia tai hakea etenemisvapaata elossaoloaikaa, koska asiaankuuluvia päivämääriä ei ole määritelty rakenteellisesti tietueissa. Sen sijaan poimimme ajan seuraavan linjan hoidon aloittamiseen asti, joka on etenemisvapaan elossaolon korvike”, kertoo tohtori Mattila.

Riskipisteet korreloivat eloonjäämisasteen ja seuraavaan hoitolinjaan etenemisen kanssa

Kokonaiselossaoloajan mediaani oli 61,9 kuukautta potilailla, joiden riskiprofiili oli suotuisa, 28,6 kuukautta potilailla, joiden riskiprofiili oli keskinkertainen, ja 8,1 kuukautta potilailla, joiden riskiprofiili oli huono. Myös terveydenhuollon resurssien käyttö korreloi riskipisteytyksen kanssa: Huonon riskin potilailla oli kaksi kertaa enemmän sairaalahoitopäiviä kuin keskinkertaisen riskin potilailla ja neljä kertaa enemmän kuin suotuisan riskin potilailla.

”Näimme, että uudet lääkkeet toimivat suunnilleen niin kuin odotimme prospektiivisten tutkimusten perusteella, eli ne auttoivat pidentämään potilaiden elossaoloaikaa”, hän kertoo.

Hieman yllättävää oli kuitenkin se, kuinka harvat potilaat, joiden riskipisteet olivat huonot, siirtyivät ensimmäisestä hoitolinjasta toiseen hoitolinjaan samanaikaisten sairauksien, taudin etenemisen tai yleisen terveydentilan vuoksi. Kun osuus oli lähes 75 prosenttia sekä suotuisan että keskisuuren riskin potilailla, se romahti 35 prosenttiin huonon riskin potilailla.

”Olin yllättynyt siitä, kuinka pieni osa huonon riskin potilaista saa toisen hoitolinjan ensimmäisen hoitolinjan jälkeen”, hän myöntää.

Vaikka yhdistelmähoidot ovat jo nyt TYKS:n keskitason ja huonon riskin potilaiden ensisijainen hoito, tohtori Mattila uskoo, että nämä tulokset kannustavat lääkäreitä käyttämään yhdistelmähoitoja varhaisessa vaiheessa huolimatta niiden suuremmista haittavaikutuksista.

”Ei yksinkertaisesti ole mahdollisuutta kokeilla useita hoitolinjoja potilailla, joiden ennuste on synkkä – riskipistemäärä kolme tai enemmän”, hän selittää.

Medaffconin Senior Scientific Advisor Liisa Ukkola-Vuoti korostaa, että tulokset julkaistiin vain kaksi vuotta tutkimushankkeen alkamisen jälkeen, mikä on huomattava saavutus, kun otetaan huomioon lupien hankkimiseen, tietojen keräämiseen ja analyysien tekemiseen kuluva aika.

”Haluan kiittää tutkimusryhmää ja Auriaa sujuvasta yhteistyöstä”, hän sanoo. ”Tutkimuksen suunnittelu ja erityisesti strukturoitujen tietojen hyödyntäminen nopeuttivat tutkimusprosessia.”

Lue lisää:

Observational study on the evolution of systemic treatments for advanced renal cell carcinoma in Southwest Finland between 2010 and 2021. Hölsä O, Teittinen K, Anttalainen A, Ukkola-Vuoti L, Summanen M, Mattila KE. Urologian terapeuttiset edistysaskeleet (2023).

Lisää RWE tutkimustiivistelmiä löydät täältä.

Tämä artikkeli on kirjoitettu englanniksi ja käännetty tekoälyn avulla suomenkielelle.